keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

you gotta talk that talk

Pari viikkoa sitten (tai viikko sitten? en hahmota enää yhtään mitä oon millonkin tehnyt) olin käppäilemässä ulkona kameran kanssa kun oli niin kaunis ja lämmin sää. Lähdin sellaseen suuntaan mihin en yleensä kävele. Osottautui omakotitaloalueeksi, jossa jokatoisessa pihassa kasvoi sitruuna-, appelsiini- tai jopa granaattiomenapuu. Itseasiassa ekat kuvat on kyllä ihan omilta huudeilta, asunhan itekin omakotitalossa :D Vastaan tuli myös mandariinipuu keskellä jalkakäytävää, mutten millään yltänyt yhteenkään hedelmään! Yritin vähän ravistellakin koko puuta muttei onnannut. Yksin kun olin niin en kehdannut alkaa kiipeilemään puuhun...... Kuinka ihanaa olisi jos omalla pihalla vois kasvattaa kaiken?






Kello on täällä puoli kakstoista yöllä. Viikon päästä oon tähän aikaan Suomessa jo ehtinyt yhden yön nukkumaan. Outoa ajatella että oon asunut täällä, Chilessä, puoli vuotta. Ihan hassua. Ja viikon päästä meen takaisin omaan kotiin. Omaan sänkyyn.





























En lähtenyt Peruun, vaikka sunnuntaina oli tarkotus mennä sinne kaverin kanssa. Suorat lennot olis kuitenkin olleet about 600-700 dollaria, eli ihan järjetön hinta. Kaveri lähti yksin bussilla sinne, joku 30 tunnin matka. Ei hirveästi toi bussissa istuminen kiinnostanut, kun Peruun mulle olis jäänyt aikaa noin 3 päivää ja olis pitänyt matkustaa sama matka takasin yksin ja lähteä siitä melkein heti Suomeen yli 20 tunnin matkalle.
Onneksi tänne voi aina palata, eikä tän kokoselle mantereelle pieni aika riitäkään, kun on niin paljon nähtävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti