keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

more fire

























































Ite en Tulimaassa kerennytkään ihan hirveesti mitään suurta näkemään kun olin siellä vaan pari päivää ja tosiaan rahat loppu kesken.. Mutta tulipahan nyt paikka nähtyä ja käytyä Tulimaassa, kuinka siistin kuulosta haha :-D
Ite tosiaan lähdin sieltä kavereita aiemmin pois takasin Santiagoon kun täällä odotti poikaystävä ja porukat :) Takasintulomatka oli hirvein matka ikinä. En oo koskaan aiemmin tuntenu sellasta oloa ja se oli aivan kamalaa. Mua alko huippaamaan niin hurjasti että en voinut pitää silmiä auki ollenkaan, yritinkin nukkua vaan jotta en tuntis huonoa oloa. Mutta aina heräsin siihen että oli pakko rynnätä tekemään tuttavuutta bussinvessan kanssa.. Olo oli niin paha että sielä tuli tosiaan muutaman kerran matkan aikana juostua ja jos avasin silmät niin ihan kaikki pyöri ympyrää mun silmissä enkä voinut kohdistaa katsetta yhtään mihinkään. Ja tää bussimatka kesti siis sen 12 tuntia.
Mutta onneksi, kun oltiin rajalla, kaikki tuli kyselemään mikä mulla on, kun en voinut seisoa ja jos yritin seisoa ja kävellä niin askeleet heitti enkä meinannut pysyä pystyssä. Kuski veikin mut ulos istumaan käsikädessä ja hoiti mun paperit ettei mun tarvinnut jonottaa sisällä. Ja sitten pitikin laukuntarkastuksen ohella käydä tekee vielä tuttavuutta talon nurkan kanssa hahhah :D mutta siinäkin joku mukava tyttö piteli mun tavaroita. Joku myös olis halunnut antaa mehunsa mulle. Lopulta joku nainen antokin mulle matkapahoinvointi lääkkeen, otin siis tuntemattomalta ihmiseltä tuntemattoman lääkkeen mutta onneks otin, bussikuski toi vielä perään perus päänsärkylääkettä ja onneksi, ooonneekssii, simahin nopeesti kun jatkettiin matkaa ja seuraavan kerran kun heräsin niin olo olikin jo miljoona kertaa parempi eikä huippausta enää ollut.
En tiedä miten olisinkaan selvinnyt ilman sitä lääkettä siihen asti kun tultiin Punta Arenakseen josta yksin piti tosiaan mennä taksilla lentokentälle ja lento Santiagoon, jossa olin perillä aamusta. Toivon ettei tarvii enää ikinä kokea tota tunnetta.
Otinkin sitten lentokentältä (lukuisten kirjallisten varoitusten näkemisen jälkeen) vahingossa pimeän taksin Providenciaan... Mut työnnettiin taksiin pikavauhtia ja kun istahdin sinne ja lähettiin liikkeelle ison miehen kanssa jolla ei ollut mitään taksimittaria olemassakaan, alko vähän pelottamaan. Mutta, selvisin ja kaikki kävi hyvin ja olen elossa huhhuh. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti