Kyseinen melontareissu heinäkuussa oli niin mukava. Melottiin Päijänteellä ja säät osu ihan nappiin. Välillä kyllä mentiin sellasella vauhkolla eteenpäin ihan hullussa aallokossa, mutta kaiken kaikkiaan melominen sujui hyvin ja oli hauskaa. Tällanen melontareissu on nyt ollu Päijänteellä itellä parina kesänä putkeen ja ois ihana jatkaa tätä myös tulevina kesinä. Kanootilla melominen on niin nautinnollista ja jos on tyyni sää niin se eteneminen on niin rauhallista ja rauhottavaa. Välillä voi vaan jäädä lilluttelemaan varpaita veteen ja aika ajoin pysähtyä jollekin saarelle uimaan, keittämään kahvia ja pelaamaan korttia tai syömään. Siinä pääsee niin kesäfiilikseen, kun voi kalliolla köllötellä, auringonpaahteessa pelailla korttia ja pulahtaa veteen viilentymään.
Löydettiin myös niin täydelliset leiriytymispaikat ettei mitään rajaa. Rannoilla ja suoraan auringonlaskuun. Siinä sitten ilta-auringossa nauttien, ruokaa laittaen, uiden ja riippumattoillen.
Ai että. Kesä.
Tänään onneksi (vihdoin!!!) ikkunasta avautui kirkas taivas ja lähdin aamukävelylle ihanan selkeään ja kirpsakkaan säähän katsomaan auringonnousua. Puoliltapäivin kävin vanhojen työkavereiden kanssa lounaalla ja takas kävellessä oli pariin otteeseen pysähdyttävä aurinkoon päin nauttimaan siitä valosta. Mielikin oli tänään heti paljon pirteämpi ja ei voi muuta kuin toivoa, että tällainen sää jatkuisi ja pitäisi mielen virkeämpänä. Vielä kun saatais lunta maahan, niin voisi aloittaa joulufiilistelyn - mulle se ei meinaa mitenkään tulla ilman lunta!
